Jotkut työskentelevät ihmisten parissa korona-aikanakin

Minua ärsyttävät kirjoitukset, missä surkutellaan neljän seinän sisälle joutumista tai luetellaan asioita mitä voi tehdä nyt kun on niin paljon lisääntynyttä vapaa-aikaa.

En ihan ymmärrä.

Eikö ole vaan hienoa, että omaa työtä pystyy tekemään kotoa käsin? Ei itsensä puunaamista. Työmatkoja. Altistumista. Tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin. Minusta se olisi ihanaa! Myös harrastaminen kotoa käsin on huisia. Jumpat ja joogat omassa olohuoneessa, aah! Sarjojen ja elokuvien katselu. Lukeminen. Ruoan laittaminen. Videoyhteydet ystävien kanssa. Pitkät puhelut. Rauhallinen kävelylenkki. Oleminen. Loikoilu. Tuijottelu. Huokailu. Kunnon yöunet.

Niin ja jos etätöitä todella tekee, niin ei kai se vapaa-aikakaan ole niin kamalasti lisäännyt? Lomautetuilla ja lyhennettyä työviikkoa tekevillä kyllä, mutta ei muilla?

Minun työni ei onnistu etänä. Kotihoidon vanhusasiakkaamme tarvitsevat hoitajaa. Toimistolle, autoon ja keskimäärin 10 asiakkaan luokse on mentävä jokaisena työpäivänä ja -iltana. Tänäänkin. Vedän kasvojeni eteen maskin. Käsiini hanskat. Monta kertaa työvuoron aikana. Desinfioin käsiäni ennen ja jälkeen jokaisen asiakaskäynnin ja useasti muutenkin. Teen saippuapesuja aina kuin mahdollista. Suihkutan desinfiointiainetta auton rattiin ja muihin osiin mitä kosketellaan. Samoin teen asiakkaiden avaimille, toimiston tietokoneelle ja muille pinnoille. Hengitän ainetta, yskin ja mietin, että tämä ei voi olla omalle terveydelle hyväksi. Mutta kaikkeni teen, että en saa itse koronavirustartuntaa ja vie sitä asiakkaillemme. Riskiryhmäläisille. Että meidän asiakkaittemme on hyvä ja turvallinen olla. Tänään. Huomenna. Aina.

Meidän yksityisen kotihoitoyrityksen toimintaan tämä korona-aika vaikuttaa siis hygienian lisääntymisenä ja pelkona siitä että me hoitajat tai meidän asiakkaamme sairastuvat. Mitä jos yksi asiakkaamme sairastuu? Vaarannamme silloin itsemme ja sitä kautta muut asiakkaamme. He ovat kaikki niin hauraita. Periaatteessa turvassa omissa kodeissaan. Mutta käytännössä me hoitajat olemme linkki saastaiseen ulkomaailmaan. Sinne, missä virus jyllää. Ja voimme tuoda sen tahtomattamme heidän lintukotoonsa.

Ihan samoja ajatuksia on varmasti hoitajilla palvelutaloissa. Sairaaloissa. Terveyskeskuksissa. Yksityisillä lääkäriasemilla. Kaikilla muillakin sote-alan ihmisillä. Ja vieläkin laajemmin. Siivoojilla. Kauppojen ja apteekkien henkilökunnalla. Julkisen liikenteen kuljettajilla. Poliiseilla. Palomiehillä.
Kaikilla meillä jotka teemme työtämme ihmisten parissa.

Onneksi jotkut ovat nousseet barrikadeille. Paitsi siksi että työskentelevät etulinjassa, myös siksi että ovat niin alipalkattuja. Kaksi jakamaani, mahtavaa kirjoitusta löytyy minun Facebookistani Siellä vaaditaan lisää liksaa. Nyt korona-aikana ja jatkossakin. Minä vaadin samaa. Nyt on tekojen aika!

Kuvassa on meidän pomo Teija.