Kirjoitan tämän kevään aikana neliosaisen sarjan perhehoidosta. Sivusin aihetta jo helmikuussa kun pohdin uusia ideoita työrintamalla ja siteerasin Jaakko Valvannetta. Nyt asiat ovat edenneet ja haluan avata aihetta enemmänkin. Keskityn ikäihmisten perhehoitoon, koska se on minun juttuni ja ansaitsee saada julkisuutta. Kaiken kukkuraksi se on yksi keino helpottaa vanhustyön ahdinkoa.
Perhehoidon ennakkovalmennus sattui sopivaan saumaan
Elettiin tammikuun toiseksi viimeistä päivää. Selailin jälleen kerran työ- ja opiskeluvaihtoehtoja. Olin leikannut paikallislehdestä noin kuukautta aikaisemmin perhehoitoa käsittelevän kirjoituksen ja lukaisin sen uudestaan. Olisiko nyt oikea hetki tutkia tämä kortti tarkemmin? Ajauduin Keski-Suomen hyvinvointialueen internetsivujen syövereihin. Huomasin, että ikäihmisten perhehoidon ennakkovalmennus alkaa huomenna. Iiik, putosinko täpärästi tästäkin junasta? Saman tien näppäilin kouluttajan puhelinnumeron, mutta hän ei vastannut. Niinpä kirjoitin hänelle sähköpostia ja pian puhelimeni soikin. Keskustelimme kiinnostuksestani ikäihmisiä ja perhehoitoa kohtaan sekä alkavasta koulutuksesta. Mahtuisin ryhmään mukaan. Jee!
Tunnelmat olivat nostalgiset kun kaarsin seuraavana päivänä koulutuspaikalle. Olin työskennellyt aikaisemmin useita vuosia vastapäisessä talossa. Silloin, kun tein markkinointi- ja myyntitöitä it-alalla. Siitä paikasta ja talosta huokui vieläkin jotakin hyvää. Muistot täyttivät mielen. Niin työkaverit kuin asiakkaat olivat ihania ja työni antoisaa. Vieläkin läikähtää lämpöisesti sydämessä.
Valmennus on lakisääteinen, mutta ei sido mihinkään
Kokoustilassa kohtasin kaksi kouluttajaa, toinen hyvinvointialueelta ja toinen kokenut perhehoitaja. Meitä valmennettavia oli seitsemän. Sain Perhehoitoliiton koostaman laadukkaan kansion mihin oli koottu yleistä tietoa perhehoidosta. Valmennuskertoja tulisi olemaan seitsemän. Jokaisella kerralla käytäisiin läpi yksi aihealue, minkä jälkeen saisimme kansioomme sen kerran materiaalit sekä kotitehtävät. Kotitehtävät olivat pohdiskelevia ja herätteleviä, ne palautettiin kouluttajille aina seuraavalla kerralla. Koulutuskerrat olivat tiistaisin kello 17-20. Joka kerta ne alkoivat kahvilla ja pikkusuolaisella. Tuntui, että meitä valmennettavia arvostetaan. Kolmetuntinen oli keskustelevaa luennointia. Pohdimme asioita myös pareittain ja välillä teimme osallistavia tehtäviä. Yksi kerroista oli toteutettu paneelina, jossa saimme kuulla asiantuntijoita ja kysellä heiltä mieltä askarruttavista asioista.
Sovellunko perhehoitajaksi? Haluanko edes?
Kun valmennuksen alussa koulutukseen tulleessa oli säkkipimeää, valmennuksen lopussa aurinko helotti vielä sen päättyessä. Kevät eteni. Me etenimme. Viimeisellä kerralla jokainen sai kohdata kouluttajat yksin. Silloin sain tekemäni kotitehtävät takaisin ja keskustelimme valmiuksistani. Olimme kaikki sitä mieltä että sovellun ikäihmisten perhehoitajaksi. Tässäkään vaiheessa en sen paremmin minä kuin hyvonvointialue tai Perhehoitoliitto olleet sitoutuneet mihinkään. Olin toki kiinnostunut, miten nyt etenemme. Minulle kerrottiin että nyt se pyörä lähtee pyörimään. Minulle voitaisi tarjota ympärivuorokautisten perhehoitajien sijaistusta tai osavuorokautista omaishoitajajien lomitusta, koska näistä tavoista tehdä perhehoitoa olin kertonut olevani kiinnostunut.
Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa. Ja milloin? Niin, ja miksikö laadukas ennakkovalmennus ihmetyttää? Siksi että siihen on panostettu, se on rakennettu ammattitaitoisesti ja osallistujia oikeasti arvostetaan. Kiitos kaikille osapuolille! Seuraavassa osassa paneudun tarkemmin Perhehoitoliittoon. Pysy siis kuulolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti