Ajattelin jakaa täällä blogissa entistä useammin henkilökohtaisia vanhuskohtaamisiani. Vanhusten ainutlaatuiset elämäntarinat ansaitsevat tulla muidenkin ihmeteltäviksi. Nostan esille myös vanhusten kanssa kokemiani tähtihetkiä Ne ovat pääosin faktaa, mutta maustan niitä hyppysellisellä fiktiota. Siksikin, että haluan vanhusten pysyvän anonyymeinä.
Nyt on kolmas adventtisunnuntai ja Lucian päivä. Tuota pikaa kolkuttelee joulu ovella. Vuosi vuodelta juuri tämä joulunodotus tuntuu paremmalta ja paremmalta. Silloin virittyy joulumieli. Joululaulut helkkyvät, lahjapaperit kahisevat, kynttilät lepattavat ja piparit tuoksuvat. Satumainen tunnelma valtaa mielen. On ihana suunnitella joulua itselle ja omille läheisille. Mukava on myös jutella joulusta vanhusasiakkaiden kanssa. Heillä on niin koskettavia joulutarinoita.
Niinkuin nyt nämäkin.
87-vuotias asiakas muisteli joulua jolloin oli kuusivuotias. Silloin Suomessa paukkui talvisota. Hänen perheensä oli paennut Karjalasta Itä-Suomeen ja he viettivät poikkeuksellista joulua hänen isänsä lapsuudenkodissa. Hän kertoi kuinka he kuuntelivat pommituksen ääniä ja näkivät kun koko taivaankansi muuttui valomereksi. Kokemus on elänyt hänen mielessään näin kauan. Toki elämään on mahtunut rauhallisempiakin jouluja mutta tämän tarinan hän halusi nyt kertoa.
Yli 90-vuotias asiakas on syntynyt heti joulunpyhien jälkeen. Hän kertoi että sinä jouluna kun hän oli vielä äitinsä mahassa, äiti oli toiminut joulupukkina. Kukaan ei ollut tunnistanut häntä kun oli ollut kuulemma niin isomahainen pukki. Asiakas nauroi, että hän vaan makoili ja potkiskeli mahassa kun äiti toimitti pukinvirkaa. Eikä mennyt kuin muutama päivä kun hän syntyi tähän maailmaan.
Ihania tarinoita. Ihania kertojia. Ihanaa joulutunnelmaa asiakkaan kodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti