26.11.2020

Joskus on viisautta luovuttaa

Olen kai kertonut aikaisemminkin siitä kuinka minua on jäänyt kaivelemaan kun en hakenut joskus kolmekymppisenä yliopistoon journalistiikkaa opiskelemaan. Pääsykoekirja oli, mutta sen lukeminen ei napannut. Siksipä se yritys jäi siihen. Vaikka olen opiskellut kaikenlaista, on haave yliopisto-opinnoista noussut aika ajoin mieleen.

No, opiskelin keväällä 2020 Helsingin avoimessa yliopistossa verkon välityksellä "Journalismi ammattina"-5 opintopisteen kurssin. Se oli ihana! Tasokkaat luennot, mielenkiintoiset tehtävät, opiskelijakollegoiden tehtävien arviointi. Niin opettavaista ja näkemyksiä avartavaa. Opin senkin, että ehkä journalistin työ ei olisi ollutkaan minua varten.

Nälkä kuitenkin jäi vielä ja heti perään ilmoittauduin kirjallisuuden perusopintoihin, tällä kertaa Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Nyt mentäisiin asiassa vieläkin syvemmälle koska osioita on viisi ja opintopisteitäkin 25. Tutkailin kurssin sisältöä ja totesin että lukemista ja tekemistä tulisi riittämään.  Enpä saanut kesän aikana itsenäisesti aikaiseksi yhtään mitään. Joitakin kirjoja lainasin kirjastosta ja palautin lukematta. Yhden kirjan ostin. Sen olen sentään selannut läpi. Osallistuin myös kirjallisuustieteen perusteiden verkkoluennoille ja luin siihen kuuluvaa materiaalia. Kaikki tuntui hyvin teoreettiselta ja analyyttiseltä. Päätin, että kuitenkin ainakin tämän yhden osion oppimistehtävän teen ja palautan.

Mutta ei! Jos päätä alkaa särkeä ja pyörryttää kun vaan otan opiskelunkirjat käteeni, jos kirjoittamani teksti on vain sanahelinää mikä ei jää mieleeni, miten voin tehdä pohdiskelevan oppimistehtävän? En mitenkään. Tein siis päätöksen. Menköön sijoittamani roposet hukkaan ja riittäköön tähän asti pänttäämäni tieto. Tämä ei ole minun juttuni. Piste.

Päätöksen teossa helpotti sekin että voitin (niin, voitin!) paikan Tiia Konttisen Bloggaajasta Ammattilaiseksi-kurssilla. Nyt pistän paukkuni siihen. Siihen minulla toivottavasti riittää aikaa ja energiaa työn ohella. Aihe kiinnostaa kovasti ja haluan oppia siitä kaiken. Tätä kurssia olin miettinyt jo vuosi sitten ja nyt se annettiin minulle kuin taivaan lahjana. Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos! 

Tarkoituksenani on pohtia tätä blogiasia juurta jaksaen. Mistä aiheista kirjoitan? Miten paljon siihen panostan? Minkälaisia työkaluja otan käyttööni? Miten ammattimaisesti siihen suhtaudun? Kysymyksiä on paljon ja vastauksia toivottavasti ropisee. Nyt innokkain mielin niitä kohti!

PS. Jos sinuakin kiinnostaa kyseinen kurssi niin yllä olevan linkin takaa löytyy lisätietoa (*yhteistyö Tiia Konttinen Oy:n kanssa)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Perhehoito osa 6: Lyhytaikainen, päiväaikainen, osapäiväinen - varsinainen termiviidakko

Tervetuloa mukaan sarjan kuudenteen ja viimeiseen osaan, missä kurkataan perhehoitajan luona tapahtuvaan päiväaikaiseen perhehoitoon. Sarjan...