Tämä kirjoitukseni on julkaistu Kotiinpaluuheimon internetsivuilla ja Instagramissa 22.5.2024. Julkaisen sen vielä täällä omassa blogissanikin. Liittyy vahvasti perhehoitoon ja ikäihmisiin <3
Olen työskennellyt viimeiset 10 vuotta osa- tai täysiaikaisesti ikäihmisten parissa. Olen tehnyt työtäni kolmessa yksityisessä yrityksessä ja viimeisen vuoden ajan perhehoitajana. Kaikissa näissä palvelua on annettu asiakkaiden koteihin. Kahdessa viimeisimmässä työpaikassa käynnit ovat olleet pitkiä, toisessa vähintään kaksi tuntia ja tässä nykyisessä seitsemän tuntia. Siinä ajassa ehtii paljon.
Keskityn tässä kirjoituksessa perhehoitajana tarjottavaan omaishoidon tukipalveluun. Perhehoitaja toimii toimeksiantosuhteessa hyvinvointialueella ja asiakkaat löytyvät hyvinvointialueen asiakasohjaajien kautta. Koska ollaan omaishoitajien ja -hoidettavien kanssa, varsinkin hoidettavan kunto on huono. Olen tosin havainnut että myös hoitajat ovat hyvin väsyneitä ja monesti myös loppuunpalaneita.
Juuri siksi haluan palvella näitä ihmisiä huippuhyvin. Ensikäynnillä kuulostelen minkälaisia he ovat, mistä he nauttivat ja mitä he haluavat tehdä. Kannustan omaishoitajaa lähtemään omille menoilleen keräämään voimia, koska olen huomannut hengähdystauon tekevän hyvää.
Hoidettavan kanssa edetään hänen voimavarojensa mukaisesti. Ensin varovaisemmin, sitten jo rohkeammin. Koska itse olen kävelyn ja luonnon ystävä, kehoitan asiakastakin liikkumaan. Tässä yksi asiakastarina: Hän oli aluksi vastahakoinen lähtemään kävelylle, joten ensimmäiset ulkoilut olivat lyhyitä. Hän hengästyi ja häntä pyörrytti. Hänen kuntonsa vaikutti heikolta. Aloitimme yhteistyömme marraskuun lopulla ja talven edetessä matkamme pitenivät pitenemistään. Pikkuhiljaa hengästyminen ja pyörrytys loppuivat. Nyt puolen vuoden jälkeen hän suorastaan odottaa lenkkejämme. Matkamme ovat pidentyneet. Viivymme retkillämme parikin tuntia. Istumme välillä, juttelemme, havainnoimme luontoa ja kuuntelemme lintujen konserttia. Joka kerta me kumpikin annamme ja saamme.
Toinen asiakas innostui leipomaan. Hänen muistisairautensa oli edennyt jo pitkälle. Sanoja ja oma-aloitteisuutta oli jäljellä enää vähän. Ehdotin hänelle että leivottaisiin. Tutkimme yhdessä reseptejä ja päädyimme marjapiirakkaan. Vatkaaminen ja taikinan vuokaan taputtelu onnistuivat hienosti. Uunista tulvivat tuoksut kirvoittivat mieleen lapsuusmuistoja ja tuoreen leivonnaisen maku nosti suunpielet onnelliseen hymyyn.
Kolmannen kanssa heittäydyimme tuolitanssin pyörteisiin. Tuttu musiikki johdatti ensin huojumaan varovaisesti, sitten tekemään lihaskuntoa ylläpitäviä jumppaliikkeitäkin. Näin hän sai liikettä niveliin ja mieleinen musiikki toi tullessaan hyvää ja turvallista oloa.
Kävely, luonto, pienten asioiden havainnoiminen, leipominen, ruoanlaitto, musiikki, tanssi, muistelu, keskustelu, visailu ja lukeminen. Näistä mikään ei maksa juuri mitään. Nämä kaikki kuitenkin tuovat omiin työpäiviini rutkasti hyvinvointia. Paras kiitos minulle on kuitenkin se kun asiakas nauttii ja voimaantuu. Kysellen ja kuulostellen löytyy jokaiselle omat mielenkiinnon kohteet joissa saa loistaa. Näin tavallisesta arkipäivästä kehkeytyy taianomainen tähtihetki.