Uusi vuosi - uusi ura. Olen valmis!

Julistan otsikon lauseita LinkedInissä. Haen töitä ihan tosissani sitäkin kautta. Selaan Duunitoria ja kiitos algoritmien, Facebook ja Instagram tarjoilevat minulle lähes päivittäin kiintoisia työmahdollisuuksia. Kirjoittelen niihin hakemuksia ja muokkailen ansioluetteloani. Myös avoimia hakemuksia sinkoilee ympäri maata. Mielestäni olen kovin aktiivinen työnhakija.

Kun näen kiinnostavan työn, innokas mieleni maalaa minusta kuvan tuossa työssä. Näytän siinä yleensä onnelliselta ja asiantuntevalta. Sitten kääräisen hihani ja hakemuksen naputtelu voi alkaa. Moneen paikkaan hakemuksen voi lähettää sähköpostilla. Joillakin on rekrytointijärjestelmä. Niitä kauhistelen, jos niissä kysellään juurta jaksaen kaikkea. Merkityksetöntäkin. Eikös hakemuksen tarkoitus ole herättää mielenkiinto ja päästä haastatteluun (kutsun niitä mielessäni keskusteluiksi, missä kysellään, vastaillaan, vuorovaikutetaan, haistellaan ja maistellaan ilmapiiriä). Nykyään nekin tehdään usein Teamsin välityksellä. Ihan hyvä niin. Ja muuten! Vuodenvaihteessa minut on palkittu kolme kertaa. Kolmeen keskusteluun olen jo päässyt. Jo siitä on tullut voittajafiilis. Kiitos, kiitos, kiitos!

En lähetä hakemustani työpaikkoihin, mitkä tökkivät jo alkuvaiheessa. Syynä on yleensä ylipitkä ilmoitus, pitkästyttävä byrkoratiajargon tai juuri se jokaisen aikaisemman käänteen kyseleva hakemuspohja. Jos tunne läsähtää jo tässä vaiheessa, niin parempi kai antaa olla. En olisi sopiva tyyppi tuohon työyhteisöön.

Mutta onneksi enemmistö on niitä töitä, mihin haen hihkuen. Kun painan "Lähetä"-nappia, tuuletan ja toivotan hakemukselleni antoisaa matkaa. Ja jään odottamaan yhteydenottoa jolloin voidaan sopia keskusteluajankohdasta.

Kivaa touhua siis tämä työnhaku. Varsinkin kun lopussa (tammikuun) kiitos seisoo. Olen valmis!

Blogi starttasi toiselle vuodelle

Perjantaina, 15.11.2019, tämä rakas blogini täytti yhden vuoden. Vuosi on vierähtänyt uskomattoman nopeasti. Kirjoittaminen on ollut ihanampaa kuin osasin kuvitellakaan. Olen myös edennyt määrätietoisesti, mistä olen ylpeä.

Sisältönä oli ensin vain se vuoden 2017 toukokuussa kirjoittamani aloituskirjoitus, mikä vasta tuolloin näki päivänvalon. Aluksi kirjoittelin valmennuksellisia kirjoituksia ja julkaisin jo aikaisemmin jossakin muualla julkaistuja tekstejäni. Talvella tulivat mukaan kommentit ja referaatit. Keväällä oli ensimmäisten yhteistyökumppaneiden vuoro. Kun näitä esittelyjä kirjoitin, nautin enemmän kuin mistään muusta. Minusta tuntui niin toimittajalta! Tässä vaiheessa tein kiitollisen katsauksenikin.

Tähän mennessä olen ollut yhteydessä useisiin yrityksiin ja yhdistyksiin. Olen päässyt hyvän yhteistyön alkuun monien kanssa. Jotkut jutut olen tehnyt nettisivujen perusteella, toisten kanssa olemme jutelleet puhelimessa ja muutamassa olen käynyt ihan paikan päällä. Kaikki tavat ovat olleet toimivia.  Haluan, että jutusta tuikkii juuri sen yrityksen henki. Toivon, että yritys saa paljon positiivista näkyvyyttä blogini kautta. Olen ihmeissäni, miten ihania yrityksiä tässä maassa onkaan. Miten mahtavia ihmisiä. Kuinka upeita ajatuksia.

Tästä eteenpäin jatkan samaa rataa. Vielä vuoden 2019 loppuun saakka on pilottitarjous voimassa, mutta ensi vuoden alusta kumppanuushinta nousee. Etsin itse aktiivisesti mielenkiintoisia kumppanikandidaatteja (mutta myös minuun päin voi olla yhteydessä). Pointti on, että meillä täytyy olla tekemisissämme ja ajatuksissamme samantyylinen swingi.

Nyt loppuvuonna olen panostanut vähän hakukoneoptimoinnin maailmaan ja ensi vuoden alusta alkaen blogi etenee vieläkin kaupallisempaan suuntaan mainosten ynnä muun myötä. Tämä onkin sitten uusi vaihe ja sitä odotan jo innokkaana.

Miksi sitten kirjoitan tätä blogia?

Ensinnäkin siksi, että kirjoittaminen on minun juttuni. Nautin siitä niin paljon!

Mutta myös siksi että tämä blogi on minun tapani kehittää vanhustyötä. Sosiaali-ja terveysalan koulutukseni on lähihoitaja, validaatiohoitaja sekä vanhustyön erikoisammattitutkinto. Kaksi jälkimmäistä tutkintoa ovat ihan uunituoreita. Sen vuoksi olen ollut viimeiset kaksi ja puoli vuotta silmät ja korvat avoinna kaikelle mikä yhtään liittyy vanhuksiin. Olen myös saanut tuoretta ja tarpeellista tietoa monilta alan huipuilta, muiden muassa Raimo Sulkavalta Minusta olisi siis vaikka mihin! Mutta kun asiantuntijuus tällä alalla vaatii vähintään sote-alan AMK-tutkintoa, ei minulla ole niihin hommiin minkäänlaista asiaa. Siksi teen asiat omalla tavallani ja väyläni vaikuttaa on tämä.

Teen blogini kautta myös valmennusta. Kirjoitan tänne valmennuksellisia juttuja käyttäen työkalunani kognitiiviseen käyttäytymisteoriaan perustuvaa life coachingia.

Ja kun kirjahaaveeni nytkähtää eteen päin, otan tietysti senkin osaksi blogiani.

Nämä kaikki ovat minulle omalla tavallaan erittäin tärkeitä asioita. Siksi haluan tuoda niitä esille.

Näiden aatosten saattelemana starttasi toinen vuosi käyntiin. Ihanaa! Suuri kiitos kaikille lukijoille. Toivottavasti teidän määränne moninkertaistuu jo lähikuukausina.

Miten kaunis kimppu. Jokainen kasvi hehkuu ylpeänä omaa erityislaatuisuuttaan. Punaiseksi auenneet terälehdet. Napakat pallukat. Utuiset heinät. Elinvoimaiset lehdet. Hento valkoinen lilja. Ne eivät kilpaile keskenään. Ne tietävät olevansa upeita. Yksin. Ja yhdessä. Marraskuista harmautta vasten ne loistavat iloa ja valoa.