Koko tämän alkuvuoden olen kirjoittanut työnhakuasioista ensin positiiviseen sävyyn ja sitten jo kriittisemmin. Tällä kolmannella kerralla olen vajonnut taas vähän syvemmälle.
Siis mikä se tilanne on nyt?
Marras-tammikuun aikana olen lähettänyt 16 työpaikkahakemusta, joista neljä on ollut avointa. Olen päässyt kolmeen haastatteluun. Siitä olen supertyytyväinen mutta siihen ne hyvät uutiset loppuvatkin. Aikaisemmin ajattelin että hakemuksen ja CV:n jälkeen tavoitteeni on haastattelu. Että kyllä se siitä sitten etenee maaliin asti. Mutta eipäs etenekään nykyisillä lihaksilla. Nyt onkin mietittävä että missä on vika. Pysähtymisen paikka.
Olen saanut 11 hylsyä. Jokainen on kuin isku vasten kasvoja. Yhtä lailla ne kolme missä olin haastattelussa kuin ne kahdeksan missä en edennyt sinne saakka. Kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Joka kerta.
Viidestä, mistä neljä on avoimia, odottelen vielä vastauksia.
Takki on nyt ihan tyhjä!
Ja uusia hakemuksia olisi vaan laitettava menemään. Onko tässä hommassa järjen häivää? Minä haluan palkkatyön. Semmoisen missä saan paketoida osaamiseni ja ojentaa pakettini työnantajani, asiakkaitteni ja yhteistyökumppaneitteni hyödyksi. Missä minua arvostetaan tarpeeksi hyvän palkan muodossa ja saan kuulua työyhteisöön. Mission impossible?
Tiedän että yrittäjänä voisin luoda tuon työn.
Olen sen jo oikeastaan ajatuksissani luonutkin. Mutta mistä toimeentulo alkukuukausiksi? Yrityksillä kun ei ole tapana tuottaa heti sen vertaa että tulisi toimeen. Senpä vuoksi on otettava se raha työttömyyskassasta jolloin ei saa yrittää ettei menetä sitä rahaa. Noidankehä pyörii vimmattua vauhtia.
Kuinka kauan jaksan tätä toimettomuutta? Kuinka monta hylsyä vielä kestän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti