Tiedäthän, ikääntymiselle on vain yksi vaihtoehto. Kuolema.
Miksi siis ikääntymistä kammoksutaan?
Keski-iän ylittäneet ovat hylkytavaraa. Heihin ei luoda ihastuneita katseita. Heitä ei kutsuta työpaikkahaastetteluihin, saati palkata töihin. Tästä kerroikin syvällisemmin tammikuussa. Entä sitten he, jotka tarvitsevat hoivaa. Vanhuspalveluita. Kotihoidon käynnit ovat lyhyehköjä. Palveluasumiseen on vaikea päästä. Välimuotoisia asumisvaihtoehtoja on tarjolla vähän. Tämä tulevaisuudenkuva ei tottavie hirveästi houkuttele.
Ikääntymisen fyysiset merkit inhottavat
Syvät juonteet kasvoilla, heltta leuan alla ja silmäluomet lurpallaan. Näkökykyä heikentävä silmäsairaus, kuulon alenema ja osteoporoosi. Hidastuneet refleksit ja oppimiskyky. Tätä kaikkea on ikääntyminen. Rumaa, heikkoa ja siksi niin pelottavaa. Mitäpä jos juonteet, heltat ja lurppasilmät olisivatkin merkki viisaudesta? Uudet silmälasit, kuulokoje ja rollaattori tavoittelemiset arvoiset statussymbolit? Olen jo vuosia leikitellyt ajatuksella kadehdittavan upeista rollaattoreista. Pienistä ja näppäristä, upein kuosein koristelluista. Semmoisista joita työnteltäisiin ylpeinä. Ne tukevat kun askel on hieman horjuva. Niissä kulkevat kätevästi ostoskassit tai eväspussit. Niiden päälle voi istahtaa vaikkapa aurinkoa ottamaan ja elämänmenoa seurailemaan. Houkuttavaa ja koukuttavaa!
Kulkevatko vanhuus ja viisaus käsi kädessä?
Ainakin kokemuksia ikä tuo tullessaan. On koettu tyynet ja myrskyt. Tyrskitty itkut ja hohotettu naurut. Huudettu raivot ja kuiskuteltu salaisuudet. Kyllä minä kutsun sitä elämänviisaudeksi. Miksi ei järjestetä turinatuokioita, joissa kaiken ikäiset ihmiset jakavat kokemuksiaan. Kyselevät, kuuntelevat ja keskustelevat. Joissa historia siirtyy nuoremmille, uudet tuulet vanhemmille. Luulenpa että muinoin olikin tämmöistä toimintaa. Yhteisöllisyyttä ihan luonnostaan.
Kai tässä on vihdoin käärittävä hihat
Näitä ajatuksia ja ideoita olen pyöritellyt päässäni jo vuosikaudet. Olen niistä puhunutkin ja tarjonnut niitä esimerkiksi kunnalliselle sektorille. Aikoinaan tyssäsi rahaan, mutta miten nyt? Hyvinvointialueet ovat uuden edessä. Tarvitaan tuoreita tekoja. Näin vaalien alla ehkä oltaisiinkin hövelejä, mutta entäs niiden jälkeen? Hei, taidanpa ollakin huhtikuussa yhteydessä Keski-Suomen hyvinvointialueen päättäjiin. Syntyisikö meille yhteistyötä? Olisiko hyvaks koko maan edelläkävijä. Vanhusten ylin ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti