Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on avautunut. Luulin ensin että vihdoin päästään asiaan kun ensimmäisessä kappaleessa hän toteaa keskeisimmän ratkaisun sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi olevan edelleen palkkauksen ja työolojen parantaminen. Mutta eikö tätä ole hoettu jo 10 vuotta? 20 vuotta? Mitä on tehty? Mitä Tehy on tehnyt? Mitä hallitus? Eduskunta? Kunnat? Hyvinvointialueet? Ei yhtään mitään!
Ja jutun juuri olikin siinä että hän pitää erittäin tärkeänä myös työperäistä maahanmuuttoa ja kehuu vuolain sanoin Krista Kiurua. Juttu on sitä samaa liirumlaarumia mitä on syölletty aikaisemminkin. Vaalien alla sote-alan ja vanhustenhoidon ahdinko on kovasti tapetilla, mutta kummasti paatos sitten taas tyrehtyy. Tympäisee.
Koko jutun voit lukea linkistä.
En ole rasisti, mutta realisti kylläkin. Näin pääkaupunkiseudulla liian monta kertaa kuinka huonosti suomea taitava hoitaja selviytyi kotihoidon käynnistä. Eräs oli asiakkaan luona väärään aikaan. Hän ei tiennyt miksi, eikä sen paremmin osannut selittää kuka oli hänelle määräyksen antanut. Toinen taas ei juuri puhua pukahtanut käynnillään. Ei ehkä osannut. Asiakas kertoi pelkäävänsä tuota hoitajaa. Hän on kuulemma usein kiukkuinen ja potkii suutuspäissään ovia. Näistä molemmista tapauksista yritin kertoa kotihoidon vastuuhoitajalle, mutta kumpikaan ei vastannut sen paremmin puhelimeen kuin soittopyyntööni. Tuli voimaton olo. En kestä että heikommassa asemassa olevaa kohdellaan kaltoin. Kolmas tapaus oli ehkä pöyristyttävin. Erittäin muistisairaan henkilön luona kävi kotihoitaja joka ei osannut sanaakaan suomea. Muistisairaan mies oli yrittänyt kommunikoida englanniksi, mutta ei hän ollut osannut sitäkään. Kommunikointi taisi jäädä viittomakielen tasolle. Miten pelottava tilanne olisi ollut jos muistisairas olisi ollut yksin asuva. En halua edes ajatella sitä.
Eli kannattaa rouvien Rytkönen ja Kiuru muistaa, että maahanmuuttajat tarvitsevat hyvää suomen kielen taitoa sekä hoitoalan koulutusta ja työkokemusta ennen kuin voivat astua hoitotyöhön. Tämäkin tulee maksamaan maltaita. Miten olisi jos kuitenkin ensin nostettaisiin sote-alan palkkoja ja parannettaisiin työoloja?
Katsoin Yle Areenasta oivan elokuvan, "Armotonta menoa - hoivatyön lauluja". Suosittelen katsomaan! Linkki on tässä. Se on todella hyvä ja ajatuksia herättävä. Suuret kansainväliset ketjut jylläävät ja aiheuttavat pelkoa. Etänä hoidetaan muistisairaiden lääkehoitoa. Tämänkin olen päässyt omin silmin toteamaan. Joillakin kotihoidon asiakkailla se toimii, mutta ei kaikilla kuten dokumentistakin huomaa. Entäs sitten robotit? Voivat olla mukavia renkiä mutta eivät ikinä isäntiä. Niinkö paljon vanhuksiamme arvostetaan, että heidät laitetaan taputtelemaan robotteja ja keskustelemaan niiden kanssa. Voi herranjestas!
Tuntuu että kaikkea ollaan valmiita kokeilemaan. Pyöräkin keksitään monta kertaa uudelleen. Kunhan ei vaan tarvitse parantaa palkkoja ja työoloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti