Validaatio on ihan parasta

Tätä voi kutsua johdatukseksi. Olin asiakkaan luona ja hänen pöydällään oli Kotiliesi. Huomasin että lehti oli keskittynyt muistiasioihin. Selasimme lehden pikaisesti. Päätin ostaa sen itsellenikin, koska aihe kiinnostaa ja haluan paneutua siihen syvemmin. Kotona sitten ajattelin ensimmäisenä lukea Hanna Jensenin jutun hänen muistisairaasta isästään. Mutta mitä ihmettä! Kirjoitus kertoikin validaatiosta. Minun lempilapsestani. Hanna on käynyt kahden päivän kurssin liittyen muistisairaan kohtaamiseen validaation avulla. Opinahjo oli Stadin aikuisopisto ja opettaja Anna-Maija Ruhanen.

Sama paikka missä itsekin opiskelin vanhustyön erikoisammattitutkinnon ja siihen sisäänleivotun validaatiohoitaja-osuuden. Anna-Maija oli myös minun opettajani tällä matkalla <3

Luin tuon Kotilieden "Olisinpa tiennyt tämän kymmenen vuotta sitten" otsikoidun kirjoituksen moneen kertaan. Älyttömän hyvin kirjoitettu! Sain siitä innokkeen kirjoittaa tämän jutun, mikä on ollut ajatuksissani jo kauan.

Olen aikaisemminkin hehkuttanut validaatiota täällä blogissa vajaa vuosi sitten. Silloin opintoni olivat vielä kesken ja olin eri tavalla innoissani kuin nyt. Silloin halusin imeä itseeni kaiken mahdollisen tiedon ja soveltaa sen käytäntöön. Nyt haluan pitää validaation osana omaa työtäni ja jakaa ilosanomaa muillekin.

Validaatio on monelle tuntematon käsite. Sana tulee englanninkielisestä sanasta validate, mikä tarkoittaa suomeksi vahvistaa. Osuva sana. Vahvistetaan muistisairaan kohdalla sitä mitä hänellä vielä on. Hänen tunteensa ja oma kokemuksensa todellisuudesta ovat sellaisenaan merkittäviä.

Menetelämä äiti on yhdysvaltalainen, saksalaistaustainen, vuonna 1932 syntynyt Naomi Feil. Hänen ajatteluunsa ovat vaikuttaneet psykologit, erityisesti elämänvaihetutkija Erik H. Eriksson, tarveajattelun kehittäjä Abraham Maslow, asiakaskeskeisen psykologian luoja Carl Rogers sekä psykoanalyytikot Sigmund Freud ja Carl Gustaf Jung.

Hänen perusajatuksensa ihmisen käyttäytymisestä ovat seuraavaa:

• ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia ja heitä pitää kohdella yksilöinä
• ihminen on arvokas aina, myös muistisairaana
• muistisairaan käyttäytymiselle on syy
• vanhan ihmisen käyttäytyminen heijastaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia koko elämän ajalta - kyse ei ole vain aivojen anatomisista muutoksista
• vanhan ihmisen käytöstä voidaan muuttaa vain jos hänellä itsellään on siihen halu
• vanha ihminen tulee hyväksyä arvostelematta
• tietyt elämäntehtävät liittyvät tiettyihin elämänvaiheisiin - epäonnistuminen niissä voi johtaa psyykkisiin ongelmiin
• kun lähimuisti pettää, ihminen yrittää rakentaa tasapainon palauttamalla mieleensä menneisyyden muistot
• ahdistus vähenee kun tunteet ilmaistaan, tunnustetaan ja niitä kuunnellaan arvostaen
• kiellettyinä ja sivuutettuina tunteet voimistuvat
• empatia rakentaa luottamusta, mikä vähentää ahdistusta ja palauttaa ihmisen arvokkuuden

Opintojeni aikana luonamme vieraili runsaasti huipputason luennoitsijoita. Yksi näistä oli Jukka Raitio, validaation asiantuntija. Hän painotti tärkeimpinä vuorovaikutusvälineinä asennetta ja aitoa kohtaamista. Validaatiossa käytettävät keinot eivät saa muodostua temppuvalikoimaksi, mitä vedetään hihasta toinen toisensa perään jos ensimmäinen ei toimi. Hänen mukaansa tekniikat ovat sitä varten, että muistisairaalla on tasavertaisempi ja parempi olo. Ei suinkaan siksi että hänet saadaan toimimaan halutulla tavalla. Jukka Raitio sanoi myös että muistisairaan mielikuvat ovat aina merkityksellisiä. Siksi niitä ei pidä kutsua harhoiksi. Varastaminen, lähteminen, kuljeskelu, hakkaaminen, tavaroiden piilottelu tai siirtely ovat vertauskuvia. Eivät kiusantekoa. Siksi keskustelussa pitäisikin saada selville mielikuvat toimien takaa. Validaatiota käyttäessä omat aivot onkin kiepautettava uuteen moodiin. Se on vaikeaa, mutta antoisaa.

Tässä vielä tiivistetysti 14 validaation keinoa:

•  oma keskittyminen tilanteeseen, täydellinen läsnäolo
• käyttäytymisen yhdistäminen tarpeeseen
• peilaus eli tunnetilan ja liikkeen myötäily
• kysyminen selkeästi yksi asia kerrallaan mieluiten kysymyssanoilla kuka, mikä, mitä, missä, milloin, miten, millainen - miksi-sanaa vältettävä
• sanoman uudelleen muotoilu vaikka toistamalla muistisairaan sanoman sellaisenaan tai korostamalla siitä jotakin kohtaa
• vastakohdan kuvittelu miettimällä jos asia olisikin toisin
• ääripäiden käyttö tilanteesta jolloin oli ikävintä tai mukavinta
• moniselitteisyys käyttämällä epämääräisempiä pronomineja kuten hän, ne, se
• katsekontakti
• vahvimman aistin tukeminen
• äänensävyllä voi tuoda turvaa ja myötäillä muistisairaan tunnetilaa
• sopiva kosketus
• musiikki
• muistelu
• moniselitteisyys

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin. Siitä voisi myös puhua loputtomiin. Olisikin aivan ihana kouluttaa ihmisiä vaikkapa tuommoisen Hanna Jensenin käymän kaksipäiväisen kurssin tapaan. Siinä ajassa kurssilainen ehtii oppia validaation perusperiaatteet ja pääsee kohtaamaan muistisairaan läheisensä, asiakkaansa, asukkaansa tai potilaansa ihan eri tasolla kuin aikaisemmin.

Käytin kirjoituksessani lähteenä Anna-Maija Ruhasen ja Jukka Raition luentojen muistiinpanoja sekä Hillervo Pohjavirran kirjaa Onko tänään eilen. Kuva on 13.2.2020 ilmestyneestä Kotiliedestä.