Minne ovat kadonneet kultainen keskitie ja maalaisjärki? Vai onko niitä koskaan kaikilla ollutkaan?
Naurattaa kun näen ihmisen polkevan pyörällä tai lenkkeilevän. Maski naamalla. Luuleeko hän saavansa hengitysteihinsä koronavirushiukkasia ulkoillessaan? Vai suojaako hän ystävällisesti omilta ysköksiltään muita ulkoilijoita? Eikö olisi fiksumpaa ja terveellisempää hengitellä happea kuin hiilidioksidia?
Puistattavat ne, jotka yskivät suu ammollaan vaivautumatta peittämään suutaan millään. On inhottanut tämmöinen junttius aina ja inhottaa nyt. Samaan kastiin kuuluvat räkijät. Limppi sylkäistään keskelle katua ja jatketaan menoa. Niin ja haalariasuiset puistoissa juhlijat. Kädet toistensa hartioilla he laulavat ja huutavat. Sylki roiskuu ja ihan varmasti pisara jos toinenkin eksyy myös kaverin suuhun tai nenään.
Itse joudun käyttämään maskia työssäni, kuten olen jo aikaisemminkin maininnut. Käytän sitä koska on pakko. Ymmärrän suojaavani vanhusasiakkaita ainakin pikkuisen. Suoja ei toki ole lähestulkoonkaan sataprosenttinen ja siksi pidän turvavälin yhtä lailla kuin pitäisin sen ilman maskia. Kärsin itse hapenpuutteesta ja kutinasta kaulalla. Tiedän että maski ei ole minulle hyväksi.
Voi kun kaikki ihmiset olisivat fiksuja.
Tutkisivat eri lähteistä peräisin olevaa tietoa koronasta. Eivät luottaisi sokeasti valtamediaan tai edes THL:ään. Ymmärtäisivät mitä maski suojaa ja mitä ei. Eivät lähtisi mukaan joukkohysteriaan. Pitäisivät turvavälit nyt ja aina. Huolehtisivat käsihygieniasta nyt ja aina. Kasvattaisivat vastustuskykyään nyt ja aina. Sillä yhtä lailla kannattaa suojautua influenssalta, normiflunssalta ja muilta kulkutaudeilta.
Mutta nyt minä lähden syksyiseen metsään huokaisemaan, rauhoittumaan, rentoutumaan ja hengittelemään hapekasta ilmaa. Ehkäpä kotiin tuomisina on taas sieniä ja puolukoita, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti