Kamala vanhuus on mediaseksikästä

Tämän päivän Helsingin Sanomat on julkaissut Katja Kuokkasen kirjoittaman vanhusaiheisen jutun mikä on otsikoitu: Isä kuoli koronaan. Kuinka ollakaan, se on noussut päivän timantiksi. Etusivun linkki huutaa klikkaamaan seuraavin sanoin: Essi Lindénin isä sairastui koronaan vantaalaisessa hoivakodissa, sitten hän kuoli.

Vanhuus on mediaseksikästä. Mutta vain silloin kun se kertoo kaltoinkohtelusta ja kauheuksista. Silloin se herättää lukijan mielenkiinnon. Silloin otsikko klikataan auki. Silloin sitä kommentoidaan.

Mielestäni onkin hyvä repiä auki epäkohtia. Näyttää kansalle totuus. Kertoa miten vanhuksia pompotellaan. Mutta mitä hyötyä siitä on jos asioille ei tehdä mitään? Vaikkapa viime vuoden hoitajamitoitusasiat ja tämän kevään koronaeristykset. Hetken aikaa media myllää. Päättäjät suoltavat sanahelinää. Ja se on siinä.

Milloin on se hetki kun vanhustyö saa rutkasti rahaa? Milloin sitä tehdään inhimillisesti? Täydestä sydämestä.

Itse työskentelen vanhusten parissa. Yksityisessä kotihoitoyrityksessä. Minulla on kokemusta kahdesta samantyylisestä firmasta ja me hoidamme vanhuksemme huippuhyvin. Meillä on asiakkaina itsemaksavia varakkaampia vanhuksia mutta myös kaupungin palveluseteliasiakkaita. He kaikki ovat meille yhtä tärkeitä, pidämme heidän puoliaan ja taistelemme heidän puolestaan byrokratiaa vastaan. Olenkin kapinoinut siitä, että mediaa ei kiinnosta nämä herttaiset tarinat. Kuinka hoitajan kanssa kävellään leppoisa päiväkävely, muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevaa, luetaan yhdessä sanomalehteä, ihaillaan parvekkeen kukkaloistoa ja nauretaan vedet silmissä.

Mitäpä jos vanhuuden ihannoinnistakin tehtäisiin kiinnostavaa? Valtio ja kunnat antaisivat rahaa vanhustyölle jolloin se voitaisiin hoitaa inhimillisemmin eikä kauheuksia enää tapahtuisi. Kuunneltaisiin meitä ruohonjuuritason tekijöitä. Lopetettaisiin liirumlaarumit ja turhat lupaukset. Käärittäisiin hihat ja ryhdyttäisiin toimiin. Tätä olen tosin kuuluttanut niin kauan kuin olen tällä alalla ollut, reilut 10 vuotta siis. Mutta suunta on ollut koko ajan alaspäin. Valitettavasti.

Niin, tuo Hesarin juttu "Isäni kuoli koronaan" on hyvä. Se tosin kertoo vain vähän tuosta raflaavan otsikon korona-asiasta. Paljon enemmän isän siirtelystä paikasta toiseen ja kaltoinkohtelusta sekä siitä miten hoivakodista ei pidetty yhteyttä omaisiin. Tämä on varmasti karua totuutta. Itsekin olen saanut sen erään läheiseni kautta kokea. Ja siitä kokemuksesta tulen vielä joskus kirjoittamaan enemmänkin.